Historia

Vuonna 1929, marraskuun 27. päivänä Arvo Ylppö oli kutsunut koolle 16 lastenlääkäriä Helsinkiin, lastensairaalaan keskustelemaan lastenlääkäriyhdistyksen perustamisesta. Ylpöllä oli valmis sääntöehdotus esitettäväksi, ja kokouksessa perustettiin toimikunta valmistelemaan ehdotusta yhdistyksen nimeksi ja säännöiksi. Toimikuntaan kuuluivat Ylpön lisäksi Elis Lövegren ja Herman v. Willebrand.

Kaikkiaan 18 lastenlääkäriä kokoontui 2.4.1930 päättämään Suomen Lastenlääkäriyhdistyksen perustamisesta. Samaisessa kokouksessa käsiteltiin Herter-Heubnerin tautia, lymfaattista leukemiaa ja munuaisten röntgendiagnostiikkaa.

Jo ennen virallisen yhdistyksen perustamista, vuodesta 1920 alkaen, oli ollut epävirallinen lastenlääkärien yhtymä pitämässä yhteyttää tuolloin harvojen lastenlääkärien kesken. Yhtymä mm keskusteli vuonna 1923 Ylpön johtaman komitean mietinnöstä, jossa selvitettiin, "miten pienten lasten hoidon neuvonta olis maassamme järjestettävä, ja miten pienten lasten hoidon opetuslaitos olisi aikaansaatava ja järjestettävä".

Suomen Lastenlääkäriyhdistyksen ensimmäiseksi kunniajäseneksi kutsuttiin helmikuussa 1947 pidetyssä vuosikokouksessa Arvo Ylppö. Perustelut olivat selvät: yksi perustajajäsenistä, puheenjohtaja vuosina 1930 - 34, varapuheenjohtaja 1934 - 36, ja hallituksen jäsen 1936 - 1939.

1930 lastentautioppi omaksi erikoisalakseen.

Erikoislääkärikuulustelu pakolliseksi 1970-luvulla.

Ensimmäinen lastenlääkärien täydennyskoulutuskurssi SLYn toimesta Helsingin Lastenklinikassa 1958.