SLY

Yhdistyksen vakaa talous koronakurimuksen keskellä

Suomen lastenlääkäriyhdistyksen yhtenä keskeisenä tavoitteena on mahdollistaa laadukasta ja innostavaa täydennyskoulutusta. Toisaalta lääkärin työssä tärkeänä tukipilarina toimivan kollegiaalisuuden ja yhteisöllisyyden vaaliminen on yhdistykselle merkityksellistä ja myös tähän koulutuspäivät tarjoavat loistavan alustan. Yhdistyksen kautta tuetaan myös alajaostojen koulutustapahtumien järjestämistä. Eräänä tärkeänä näkökulmana on pidetty myös yhdistyksen kansallista näkyvyyttä ja yhteistyötä sekä suomalaisten että kansainvälisten yhdistysten kanssa.

Yhdistyksen strategia ja aktiivinen toiminta vaativat luonnollisesti toteutuakseen rahoituksen. Suurin osa yhdistyksen tuloista tulee sponsorituloista, jäsenmaksuista sekä koulutustapahtumien osallistumismaksuista. Yhdistyksen taloudesta vastaa varainhoitaja, joka huolehtii käytännössä rahaliikenteestä. Varainhoitajan tehtäviin kuuluu maksuliikenteestä huolehtimisen lisäksi myös yhdistyksen budjetin ja tilinpäätöksen laatiminen vuosikokouksessa tehtyjen päätösten mukaan.

Viimeiset kolme vuotta yhdistyksen taloutta on hoitanut Antti Kyrönlahti. Talouden hoito on ollut sujuvaa ja mutkatonta sekä hallituksen että yhteistyötahojen puolelta tarkasteltuna. Käytännön maksuliikenteen hoitamista on entisestään sujuvoitettu ja nykyaikaistettu ja tilinpäätös ollaan nykyaikaistettu sähköiseen muotoon. Taloudenhoitajan nyt vaihtuessa on allekirjoittaneella kiitollinen rooli jatkaa hyvin tehtyä työtä vakaavaraisessa yhdistyksessä. Kiitos hyvin tehdystä työstä, Antti!

Tässä kohtaa varainhoitajan vaihtuessa onkin taas hyvä pysähtyä miettimään, mistä yhdistyksen rahaliikenne pääpiirteittäin koostuu ja miten yhdistyksen taloudella tällä hetkellä menee.

Kuluneet kaksi vuotta ovat olleet hyvin poikkeukselliset koronapandemian vuoksi hyvinkin monella tavalla ja vaikuttaneet ymmärrettävästi merkittävästi myös yhdistyksen talouteen. Koulutuspäivät on jouduttu pandemian aikana järjestämään useamman kerran täysin etäkoulutuksina ja näin ollen useammankin koulutuspäivän suurimmat tulonlähteet (sponsoritulot ja livekoulutusten osallistumismaksut) ovat jääneet näiden vuosien aikana saamatta. Vuoden 2021 aikana pääsemme järjestämään kolmesta suurimmasta koulutuspäivästä läsnäolotapahtumana vain yhden –tulevan marraskuun lastenlääkäripäivät Tampereella.

Etäkoulutuspäivillä tapahtuman järjestämiseen tarvittavat kustannukset ovat vähäisempiä ja tämän vuoksi etäkoulutusten osallistumismaksu on myös pidetty matalampana. Toisaalta etäkoulutuksissa ei olla pystytty tarjoamaan samassa mittakaavassa sponsoreille mahdollisuutta mainostaa tuotteitaan tai palveluitaan osallistujille, joten myös sponsorimaksut etätapahtumista ovat jääneet luonnollisesti huomattavasti pienemmiksi.

Suurimman loven vuoden 2021 budjettiin jättää kuitenkin vuosisponsorimaksujen puuttuminen. Yhdistyksellä on tyypillisesti ollut vuosisponsoreita, jotka ovat olleet räätälöidysti mukana suurimmissa koulutustapahtumissa sekä sovitusti saaneet mainostilaa myös esimerkiksi yhdistyksen verkkosivuilta. Vuoden 2020 alussa todettiin, ettei vuosisponsorisopimuksia voida toteuttaa suunnitellusti. Yhteistyökumppanien kanssa sovittiin, että vuosisponsorisopimusta jatketaan vuoden 2021 loppuun ilman lisämaksua. Nyt yhteiskunnan avautuessa myös livekokouksia päästään enenevissä määrin järjestämään ja tilanne vuosisponsorien kanssa palautunee ennalleen vuoden 2022 aikana. Sponsorien kanssa tehtävässä yhteistyössä noudatamme lausuntoa yhteistyöstä lääketeollisuuden kanssa.

Sponsorimaksujen ja koulutuspäivien osallistumismaksujen lisäksi kolmantena tärkeänä tulonlähteenä on jäsenmaksutuotot, joita kertyy noin tuhannelta jäseneltä vuosittain. Jäsenmaksuksi on linjattu 40€ ja tämä on toistaiseksi päätetty pitää ennallaan. Tämä tulonlähde on pysynyt pandemiankin keskellä tasaisena. Iloksemme olemme saaneet huomata myös, että olemme saaneet edelleen tasaiseen tahtiin uusia jäseniä yhdistykseemme.

Koulutusten järjestämisen lisäksi toinen iso kuluerä normaalitilanteessa ovat matka-apurahat, joita yhdistys myöntää ulkomaisten koulutusten osallistumiskuluja kattamaan. Myös näiden suhteen pandemiatilanne on aiheuttanut suuren muutoksen, eikä apurahoja juurikaan haettu ja näin ollen ei myöskään myönnetty vuosien 2020-2021 aikana. Toivokaamme, että ensi vuonna pääsemme nauttimaan kansainvälisistä laadukkaista koulutuspäivistä ja tapaamaan ulkomaalaisia kollegoitamme. Matka-apurahoja kannattaa kaikkien jäsenien aktiivisesti hakea, tarkemmat ohjeet löytyvät yhdistyksen verkkosivuilta (*). Matka-apurahoja myönnetään myös erikoistumisvaiheen lääkäreille.

Matka-apurahojen lisäksi yhdistys haluaa tukea nuorten lääkärien tekemää lastenlääketieteen tutkimusta ja toisaalta lisätä työssään ja toiminnassaan erityisesti heikompien lasten puolesta toimivien lasten arvostusta. Vuodesta 2017 vuorovuosin ollaan jaettu 5000€ arvoinen Vuoden Nuori Tutkija ja Lapsen asialla –palkinto. Nuori Tutkija Palkinto jaetaan seuraavan kerran helmikuun Lastenlääkäri 2022-tapahtumassa Helsingissä. Haku on auki 31.10.21 asti (**).

Lisäksi yhdistys on myös perinteisesti tukenut seitsemän alajaostonsa (***) toimintaa muutamalla tuhannella eurolla vuosittain. Alajaostoiden päätettäväksi jää, miten he yhdistyksen myöntämää tukirahaa haluavat käyttää, useimmiten varat käytetään apuna oman suppean erikoisalan koulutusten järjestämisessä.

Viime vuonna yhdistyksen hallitus päätti yhdistyksen nettisivujen päivittämisestä. Toteutus on hyvässä vaiheessa ja uudet verkkosivut tullaan saamaan auki jäsenistölle pian. Toiminnallisesti ja ulkonäöllisesti hyvät nettisivut ovat tärkeä osa yhdistyksen sisäistä ja ulkoista viestintää, joten tähän panostaminen oli yksi kuluneen kauden prioriteeteista.

Yhteenvetona voimme todeta, että yhdistyksen talous on vakaalla pohjalla huolimatta koronapandemian tuomista haasteista. Todennäköisesti vuoden 2021 talous tulee olemaan pitkästä aikaa hieman alijäämäinen, mutta tilanne korjautunee pitkässä juoksussa eikä horjuta yhdistyksen vakavaraisuutta. Koronavuosien tiukemmasta taloustilanteesta huolimatta yhdistyksen toiminta jatkuu siis yhtä aktiivisena ja jäsenistölle on luvassa muun toiminnan lisäksi entiseen tapaan laadukasta ja mielenkiintoista koulutusta.

Syksyisin terveisin

Krista
SLY:n taloudenhoitaja

SLY nuori tutkija -palkinto 2022

Suomen Lastenlääkäriyhdistys julistaa haettavaksi SLY nuori tutkija -palkinnon 2022. Palkinnon tarkoituksena on nostaa esiin lastentautien parissa tehtävää tutkimusta ja kannustaa nuoria tutkijoita jatkamaan tutkimusta väitöskirjan jälkeen.

SLY nuori tutkija -palkintoa voivat hakea väitelleet lastentautien tutkimusta edistävät SLY:n jäsenet, joiden väitöspäivästä on kulunut korkeintaan viisi vuotta hakupäivään mennessä[1].

Vapaamuotoinen hakemus saa olla korkeintaan yhden A4-sivun mittainen (fonttikoko 12, riviväli 1), jossa kuvataan lyhyesti oman tutkimushankkeen sisältöä ja merkitystä. Hakemuksen liitteinä toimitetaan CV (enintään 2 sivua) ja julkaisuluettelo (nimettävä viisi tärkeintä julkaisua).

SLY:n hallitus valitsee hakijoiden tieteellisen meriitin perusteella korkeintaan kolme tutkijaa, jotka esittelevät tutkimustyötään SLY:n vuosikokouksessa. Voittaja valitaan vuosikokouksessa yleisöäänestyksellä. Pääpalkinto on 5000 euroa. Kaksi muuta esiintyjää saavat kukin 500 euron suuruisen tunnustuksen. Palkinnot jaetaan SLY:n vuosikokouksen yhteydessä.

Palkintohakemus osoitetaan SLY:n hallitukselle ja lähetetään yhdistyksen sihteerille (Péter Csonka) 31.10.2021 mennessä mieluiten s-postilla peter.csonka@terveystalo.com tai osoitteeseen Terveystalo Tampere, Rautatienkatu 27, 33100 Tampere.

Lisätietoa palkinnosta antavat SLY:n puheenjohtaja Per Ashorn (puh. 040 7280354, per.ashorn@tuni.fi) tai sihteeri Péter Csonka (puh. 050 3661103, peter.csonka@terveystalo.com).

‍

[1]Äitiyslomat ja vanhempainvapaat otetaan huomioon vähentämällä kyseinen jakso viidestä vuodesta.

‍

Koulutus- ja matka-apurahat

Myönnetyt matka- ja koulutusapurahat:

Jani Liimatta 80 €

‍

SLY kannustaa jäsenistöään hankkimaan lisäkoulutusta ja päivittämään tietojaan

Muistutamme mahdollisuudesta hakea matka- ja koulutusapurahoja. Myös etäkoulutusten kustannuksiin on mahdollista hakea apurahaa, jollei työnantaja korvaa näitä kuluja. Etäkoulutuksiin myönnetyt apurahat eivät aiheuta karenssia myöhempien apurahojen hakemisen suhteen. Etäkoulutuksiin myönnetyistä alle 200€:n apurahoista ei tarvitse myöskään laatia kokousraporttia.

Matkustamista vaativiin koulutuksiin Suomessa myönnetään apurahaa korkeintaan 500€, Eurooppalaisiin kokouksiin korkeintaan 1000€ ja Euroopan ulkopuolella pidettäviin kokouksiin korkeintaan 1500€ ja tällaisia apurahoja voidaan myöntää samalle hakijalle kahden vuoden aikana korkeintaan kerran. Lisätietoja apurahoista ja niiden hakemisesta löydät SLY:n verkkosivujen jäsenalueelta https://www.lastenlaakariyhdistys.yhdistysavain.fi/jasensivut/koulutus-ja-matka-apurahat/

Myös omat tiedot kannattaa säännöllisin ajoin päivittää, jotta saatte ajankohtaiset tiedot koulutuksista ja muista tärkeistä asioista.

‍

Matkaraportti

Seitsemäs kansainvälinen adoptiotutkimuksen maailmankokous piti alun perin järjestää Milanossa, Italiassa heinäkuussa 2020. Koronapandemian vuoksi kongressi peruuntui ja siirtyi kesälle 2021. Pandemian jatkuessa kokous päädyttiin järjestämään etäkongressina ja se lopulta järjestettiin verkossa 6.-9.7.2021. Järjestäjätahona ICAR-organisaation lisäksi oli Milanon katolinen yksityisyliopisto Università Cattolica del Sacro Cuore. Moniammatillinen osallistujajoukko koostui muun muassa sosiaalityöntekijöistä, adoptiokentän viranomaisista, lastenlääkäreistä, psykologeista, lastenpsykiatreista ja kasvatustieteilijöistä. Osallistujia kongressissa oli yhteensä 250, 27 eri maasta. Järjestäjien haasteena oli huomioida osallistujien eri aikavyöhykkeet. Kokouksessa ei teknisiltä ongelmilta säästytty, mutta ne ratkaistiin aina hyvin nopeasti.

Avajaisissa puhui Italian tasa-arvo- ja perheministeri Elena Bonetti, joka on myös Italian kansainvälisiä adoptioita käsittelevän komission puheenjohtaja. Maailmanlaajuisesti Italia on ollut kansainvälisissä adoptioissa toiseksi suurin vastaanottajamaa Yhdysvaltojen jälkeen ja ministerin puheessaan kuten myös monissa muissa luennoissa ja keskusteluissa tuli esiin kansainvälisten adoptioiden merkittävä väheneminen viime vuosina jopa 20 prosenttiin huippuvuosiin verrattuna. Monissa vastaanottajamaissa asenteet kansainvälistä adoptiota kohtaan ovat kiristyneet ja adoptiolasta hakevia perheitä on vähemmän. Adoptioiden vähennyttyä erityislasten osuus adoptioista on lisääntynyt. Kokouksessa puhuttikin useassa kohdassa se, että nykyisin monessa vastaanottajamaassa keskustellaan yhteiskunnallisesti siitä, kenellä on oikeus adoptoida, kenellä on oikeus tutkia adoptioon liittyviä asioita ja kenellä on oikeus puhua ja raportoida adoptoitujen kokemuksista. Esimerkiksi Hollannissa kaikki kansainväliset adoptiot ovat tällä hetkellä keskeytettyinä ja kokoukseen osallistuneilla hollantilaisilla tutkijoilla oli huoli siitä, että kansainväliset adoptiot saattavat loppua kokonaan. Taustalla tässä Hollannin tilanteessa on osin vuosikymmenien takaiset vääryydet, joita Hollannin hallitus on julkisesti pyytänyt anteeksi aikuistuneilta adoptoiduilta. Adoptiotutkijoilla ja -kliinikoilla oli nyt huoli siitä, että muissakin maissa ryhdytään rajoittamaan kansainvälisiä adoptioita, kun kuitenkin maailmassa on edelleen paljon lapsia, joille kansainvälinen adoptio on oikeutetusti ja laillisesti ainoa mahdollisuus omaan perheeseen ja turvalliseen kasvuympäristöön.

Kongressin ohjelma oli laadukas. Keynote-luennoilla esiintyivät kokeneet kliinikot ja adoptiotutkijat. Ensimmäisenä kokouspäivänä Keynote-luennon piti yhdysvaltalainen lastenpsykologi, professori Megan Gunnar, joka on tutkinut muun muassa adoptiolasten ja aiemmin laitosolosuhteissa kasvaneiden lasten kiintymyssuhdetta ja kehitystä. Hänen luentonsa aiheena oli varhaislapsuuden laitoshoidon vaikutukset myöhempään lapsen ja nuoren hyvinvointiin. Pääviesti oli, että vaikka monesti adoptoidut lapset tulevat haastavista olosuhteista, niin kiintymyssuhde uusiin vanhempiin muodostuu varsin nopeasti ja suurin osa voi myöhemmin hyvin. Usein adoptiovanhempien kuitenkin tarvitsee olla kovin valveutuneita saadakseen lapsen kasvua ja kehitystä tukevia riittäviä tukitoimia. Varhaislapsuuden laitoshoidolla voi olla pitkäaikaisia seurauksia niin psyykkiseen kehitykseen, hyvinvointiin kuin somaattiseen terveyteen. Yksilölliset erot ovat suuria ja lapsen pärjäämiseen vaikuttavat myös adoptioperheen kapasiteetti ja lapsen oma resilienssi. Usein varhaislapsuudessa lapsilla menee hyvin, mutta koulu- ja nuoruusiässä tulee haasteita. Mielenkiintoista oli kuulla tutkimuksista, joissa varhaislapsuudessa laitosolosuhteissa asuneilla lapsilla oli todettu nuoruusiässä tehdyissä aivokuvantamisissa ohuempi aivokuori monella aivon alueella kuin verrokeilla, joilla laitosasumistaustaa ei ollut. Usein laitoksissa asuneilla lapsilla olivat myös koko vartalo, pää ja aivojen koko pienemmät kuin verrokkilapsilla riippumatta adoptiota edeltävän laitoshoidon kestosta. Varhaislapsuudessa laitosolosuhteissa asuneilla ja adoptiohetkellä kasvuviiveisillä lapsilla oli myös todettu varhaisnuoruudessa samankaltaisia riskitekijöitä kardiometabolisiin sairauksiin kuin obeeseilla nuorilla, vaikkeivat nämä adoptoidut nuoret olisi missään vaiheessa olleet ylipainoisia. Saman asian nosti esiin myös kokouksen viimeisenä päivänä Keynote-luennon pitänyt lastenlääkäri Laurie Miller, joka luennoi varhaislapsuuden aliravitsemuksen pitkäaikaisvaikutuksista. Aliravitsemuksella hän tarkoitti sekä liian vähäistä energian saantia että ravinneköyhää ravitsemusta. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että jo yksittäisellä varhaislapsuuden aliravitsemusepisodilla on yhteyttä myöhempään merkittävästi alempaan älykkyysosamäärään. Tämän mahdollisesti selittää se, että aliravitsemus varhaislapsuudessa johtaa niin molekylaarisiin, rakenteellisiin kuin toiminnallisiin muutoksiin aivokuorella ja hippokampuksessa ja näillä muutoksilla on yhteyttä kognition kehitykseen ja myöhempiin käytöshäiriöihin, oppimisen ja muistin ongelmiin. Varhaislapsuuden aliravitsemuksella, kuten myös muilla varhaislapsuuden vastoinkäymisillä (early adversity), on todettu olevan yhteyttä myös endokriinisiin, neurologisiin ja immunologisiin muutoksiin, jotka johtavat huonompaan kasvuun ja aikuisiällä lisääntyneeseen tyypin 2 diabeteksen, obesiteetin ja ateroskleroosin esiintymiseen. Aliravitsemukseen voi myös liittyä krooninen tulehdustila, minkä on todettu liittyvän näihin sairauksiin aikuisiässä. Aliravitsemus esiintyy näillä lapsilla uuteen maahan tullessa usein samanaikaisesti kuin muut stressitekijät ja haasteet, ja näiden kaikkien synergia voi korostaa pitkäaikaisvaikutuksia. Kaikesta huolimatta adoptio on lapselle yleensä eduksi ja lapset, jotka ovat adoption kautta päässeet parempiin olosuhteisin, voivat paremmin kuin ne lapset, jotka kasvavat laitosolosuhteissa.

Kolmas lääketieteellisesti mielenkiintoinen luento oli lastenlääkäri Judith Eckerlen luento Minnesotan yliopistollisen lastensairaalan adoptioklinikan tutkimus- ja hoitoprotokollasta sikiöaikana alkoholille tai huumeille altistuneiden lasten parissa. Heidän klinikallaan tarjotaan myös palveluita sijaishuollossa oleville lapsille. Eckerle kertoi kaksoissokkoutetusta FASD-koliinitutkimuksesta, jossa sikiöaikana alkoholille altistuneille 2-5-vuotiaille lapsille annettiin päivittäin suun kautta 500 mg B-vitamiinin kaltaista koliinia, jota luontaisesti on muun muassa kananmunankeltuaisessa ja maksassa. 9 kuukauden seurannassa koliinilisää saaneiden lasten ryhmässä non-verbaalinen älykkyystaso, visuaalispaattiset taidot, työmuistikyky ja sanallinen muisti olivat selvästi parantuneet ja ADHD-tyyppiset käytösoireet vähentyneet kuin plaseboa saaneeseen ryhmään verrattuna. Eckerle piti tuloksia hyvin lupaavina, koska lapsille, joilla on FASD, ei aiemmin ole ollut mitään muuta hoitoa monenlaisten tukitoimien rinnalla. Ecklerle korosti myös, että moniammatillisen tiimin, kuten lastenlääkärin, lastenpsykiatrin, psykologin, fysioterapeutin, toimintaterapeutin ja hammaslääkärin, tulisi osallistua näiden lasten hoitoon ja kuntoutukseen.

Kokouksen moniammatillisuus huomioiden tärkeä luento mielestäni oli kahden juristin, ranskalaisen Cecile Jeannin ja australialaisen Mia Anbachin yhteisluento lapsen oikeudesta identiteettiin kansainvälisten adoptioiden yhteydessä. Molemmilla luennoitsijoilla on pitkä kokemus kansainvälisestä lastensuojelusta ja edunvalvontatyöstä, ja he edustavat viime vuonna perustettua Child Identity Protection -kansalaisjärjestöä. Järjestön päätavoitteena on varmistaa jokaiselle lapselle identiteettisuoja, mikä pyrkii varmistamaan, että jokaisella olisi tiedossa syntymänimi, kansalaisuus ja taustatiedot syntymäperheestä. Tällä hetkellä maailmassa on 237 miljoonaa alle 5- vuotiasta lasta, joilla ei ole syntymätodistusta ja monissa maissa edelleenkin esiintyy lapsikauppaa, ja osa näistä lapsista päätyy väärennetyin paperein kansainväliseen adoptioon. Nykyisin maat, joissa tällaista tapahtuu, tiedetään hyvin ja riskit osataan paremmin tunnistaa. Useimmat näistä maista ovat kehitysmaita tai kehittyviä maita, joissa esiintyy muutenkin paljon korruptiota. Useimmat kansainväliset lailliset adoptiopalveluiden tuottajat, kuten suomalaiset adoptiokentän järjestöt, välttävät adoptioita näistä maista. Muuten kansainvälisten adoptioiden isona haasteena on se, että adoptiossa lapsi menettää syntymämaan kansalaisuuden ja joskus voi kestää pitkään ennen kuin lapsi saa uuden kotimaansa kansalaisuuden. Lisäksi Child Identity Protection -järjestön ja luennoitsijoiden tavoitteena on, että kansainvälisissä adoptioissa taattaisi lapselle myös mahdollisuus ja oikeus tutustua etniseen, uskonnolliseen, kulttuurilliseen ja kielelliseen taustaansa. Taustatietojen tallentamisen turvaamisessa vastuu on ennen kaikkia adoptiokentän sosiaalityöntekijöillä ja heidän tulisikin tallentaa kaikki mahdollinen lähtömaasta saatava tieto lasta varten, kuten mahdollisten löytölasten osalta se, kuka lapsen löysi ja mistä. Kansainvälisen adoption peruslähtökohtana on aina ensisijaisesti lapsen etu ja sosiaaliviranomaisten tekemä vanhempien valinta tapahtuu lapsen edun mukaisesti siten, että lapselle pyritään löytämään ne vanhemmat, joilla on riittävät voimavarat kasvattaa ja hoitaa juuri tätä lasta. Luennoitsijat korostivat sitä, että aina tulisi olla dokumentoituna se, miksi lapsi on päätynyt adoptioon ja miksi lopulta kansainvälinen adoptio on ollut lapsen edun mukaista. Usein nämä kysymykset nousevat adoptoidulla lapsella itsellä esiin nuoruusiässä tai aikuistuessa omaa identiteettiä muodostaessa ja tällöin jokainen tiedonmurukin on tärkeä.

FinAdo (Finnish Adoption Study) tutkimusryhmämme osallistui etäkongressiin kahdella posterilla. Toinen posteri käsitteli Suomeen adoptoitujen alle kouluikäisten lasten nukkumista ja toinen näiden lasten motorista kehitystä. Posterijulisteen rinnalle oli etukäteen tehty 2 minuutin posteria esittelevä video. Kokouksen ohjelma oli tiivis ja posteriesityksille oli kokousaikataulussa varattuna vain kaksi 30 minuutin aikaslottia kahtena eri iltana. Posterit olivat nähtävillä kokouksen alusta lähtien, mutta tiiviin ja mielenkiintoisen muun ohjelman lomassa en usko, että kovin moni ehti etukäteen postereihin tutustua. FinAdo ryhmämme molemmat posterit esitettiin nuorten tutkijoiden posteritilaisuudessa ja esillä oli myös 26 muuta posteria. Keskustelu tapahtui chatissa ja kumpaankin posteriin saimme muutaman työtä kehuvan kommentin. Syvällisempää keskustelua ei lyhyen posterisession aikana syntynyt, mikä oli pettymys live-kongressien posterisessioihin ja keskusteluihin verrattuna. Muiden luentojen, etenkin Keynote-luentojen yhteydessä chat-keskustelu oli usein vilkasta. Kongressin verkkoympäristö oli helppokäyttöinen ja kaikki esitykset ovat olleet siellä vielä nähtävissä kaksi kuukautta kokouksen jälkeen, mikä on mahdollistanut asioiden kertaamiseen ja niiden esitysten katsomisen, joita ei varsinaisen kokouksen yhteydessä ehtinyt katsoa. Kokouksen lopulla käytiinkin keskustelua siitä, että voisiko jatkossa ICAR-kongresseissa osa materiaalista ja luennoista olla nähtävänä myös verkossa.

Kiitän lämpimästi Lastenlääkäriyhdistystä saamastani ”matka-apurahasta” virtuaalimatkaan Milanoon ja verkossa järjestettyyn korkeatasoiseen ICAR-kokoukseen!

Anna-Riitta Heikkilä

Lastenlääkäri, HUS Lasten ja nuorten sairaudet

Tohtorikoulutettava, FinAdo ja Helsingin yliopisto