jENS 2023, 5th Congress of joint European Neonatal Societies, Rome, Italy
JENS eli Joint European Neonatal Societies järjestettiin tänä vuonna Roomassa, Italiassa, 19-23.9.2023. Jensiin kuuluu ESPR (European Society for Pediatric Research), UENPS (Union of European Neonatal & Perinatal Societies) ja EFCNI (European foundation for the care of newborn infants). JENS järjestetään joka toinen vuosi ja tänä vuonna oli viides kerta, kun kongressi järjestettiin. Osallistujia oli yli 1500 ja edustusta yli 50:stä eri maasta! Koulutus järjestettiin Roomassa Ergife Palace Hotel & Congress Centerissä.
Koulutuksessa oli laajasti aiheita neonatologiasta. Avajaisseremoniassa puhuttiin globaalista lasten ja vastasyntyneiden terveydestä. Ajasta, jolloin vastasyntyneitä ei pystytty ventiloimaan tai vanhemmat eivät saaneet olla mukana lastensa hoidossa, on tultu pitkälle. Paljon olisi kuitenkin vielä tehtävissä; esimerkiksi alle 5-vuotiaiden kuolleisuutta pystyttäisiin vielä merkittävästi vähentämään estettävissä olevin keinoin, kuten rokotteet ja parempi hygienia. Avajaissessiossa kysyttiin, mitä voimme tehdä? Ratkaisuna esitettiin, että globaalisti vastasyntyneiden asiaa tulee nostaa yleiseen keskusteluun ja pitää esillä; jakaa numeroita, tietoa ja oppimista. Lisäksi yhteistyön ja vahvojen kumppaneiden roolia haluttiin korostaa; ”linnut lentävät yhdessä nopeammin ja pidemmälle”.
Koulutuksessa oli useita samanaikaisia sessioita ja kuten yleensä, oli vaikea valita mitä eniten haluaisi kuunnella. Sessioita oli mm. ventilaatiosta, neurologiasta, infektioista, nutritiosta ja duktuksesta. Erityisen mielenkiintoinen oli myös keskustelu aivan pienten eli 22-viikkoisten keskosten hoidosta. Keskustelupaneelissa oli esimerkkejä alkuhoidosta Japanista, Ruotsista ja Saksasta ja oli mielenkiintoista kuunnella eri maiden käytäntöjä ja eettistä pohdintaa aiheeseen liittyen. Mieleen jäi myös erään neonatologin pohdinta, että hänen uransa aikana viikkorajat ovat muuttuneet huomattavasti. Hän muisteli, että aiemmin pohdittiin, kannattaisiko 26-viikkoista alkaa edes hoitamaan ja nyt näiden keskosten selviytymisen ennuste on heidän sairaalassaan yli 80 % ja nyt keskustelu on siirtynyt 22-viikkoisena syntyneiden hoitamiseen. Myös erään 23-viikolla syntyneen keskosen isän puheenvuoro pysäytti; ammattilaisten näkemys hyvästä elämänlaadusta on eri mitä vanhempien ja lasten itsensä, ja ammattilaiset näkevät tilanteen usein huonompana kuin henkilöt itse kokevat.
Nuorten tutkijoiden esityksiä oli paljon ja oli mielenkiintoista kuunnella heidän innostuneita esityksiään omista tutkimusaiheistaan. Erityisen mieleenpainuva oli ESPR:n järjestämä iltatapahtuma ”Social Event of Early Career Investigators Section”, jonka seurauksena päädyimme keskusteluun saksalaisten ja amerikkalaisten kanssa, ja ilta Roomassa kului varsin värikkään ja mielenkiintoisen keskustelun parissa.
Pienenä miinuspuolena kongressista jäi mieleen, että järjestelyissä olisi ollut parantamisen varaa. Paikka tuntui olevan liian pieni väkimäärään nähden. Luentosaleihin eivät mahtuneet kaikki kiinnostuneet ja suuri osa joutui istumaan/seisomaan luentosalin reunoilla ja oviaukoissa kuuntelemassa esityksiä. Tämän seurauksena myös ilmanvaihto tiloista loppui ja luentojen loppua kohti ilma kävi varsin raskaaksi. Myös kahvitauot ja ruokailu olivat kovin ruuhkaisat ja muutamana päivänä ruoka ehti loppua ennen kuin kaikki halukkaat saivat täytettä lautasilleen. Myös ensimmäisten päivien posterisession tila oli kovin ruuhkainen ja ahdas, eikä tila antanut oikeutta mielenkiintoisten postereiden esittäjille.
Matkalla ehdimme käydä myös ihailemassa Roomaa. Oli upea nähdä vanhoja historiallisia rakennuksia ja miettiä mitä kaikkea esimerkiksi Colosseumin kivet ovat nähneet vuosien saatossa. Italialainen ruoka ja etenkin jäätelö takasivat kulinaristisia nautintoja, joita jää kyllä kaipaamaan!
Kaikkiaan matka oli antoisa ja erityisen mukava oli nähdä kollegoita eri puolelta Suomea sekä tavata uusia ihmisiä myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Nuorten tutkijoiden innostavat esitykset tuovat aina uutta motivaatiota myös omaa tutkimustyötä kohtaan.
Haluan kiittää lämpimästi Suomen Lastenlääkäriyhdistystä saamastani matka-apurahasta!
Kati Kallio, lastentautien erikoislääkäri, Oulu