11th Nordic Specialist Course in Palliative Medicine, Bergen 23.9.-28.9.2024
NSCPM (Nordic Specialist Course in Palliative Medicine) on pohjoismaisena yhteistyönä järjestetty palliatiivisen lääketieteen erityispätevyyskurssi. Koulutus kestää kokonaisuudessaan kaksi vuotta. Tiiviissä koulutuksessa on mahdollisuus mm. verkostoitua pohjoismaisten kollegoiden kanssa, kehittää vuorovaikutustaitoja roolipelillä, sekä saada valmiuksia kehittää palliatiivista hoitoa. Koulutus muodostuu kuudesta erillisestä koulutusjaksosta ja nyt oli vuorossa norjalaisten järjestämä moduuli Bergenissä. Ennen jokaista jaksoa tehdään esitehtävät ja tutustutaan ennakkomateriaaliin. Lisäksi jakson jälkeen on kotitehtäviä. Koko kurssin lopuksi on kirjallinen lopputentti, joka hyväksytään erityispätevyystentiksi. Kurssin suorittamiseen vaaditaan lisäksi pienimuotoinen tutkimusprojekti, jonka tein osana PalliaKID EU-hanketta (Eurooppalainen palliatiivisen hoidon kehityshanke), jossa HUS Uusi lastensairaala on mukana kliinisenä keskuksena.
Kurssille osallistuu 40 palliatiivisen hoitoon erikoistuvaa erikoislääkäriä ja edustettuna ovat useat eri erikoisalat. Mukana on kaksi lastenlääkäriä. Toki osa aiheista liittyy enemmän aikuisten palliatiiviseen hoitoon, mutta useat aihepiirit sopivat myös lasten hoitoon.
Kurssilla kävimme läpi yhteistä päätöksentekoa hoitavan tahon ja potilaan, sekä omaisten kanssa palliatiivisessa ja saattohoidossa ja tapausesimerkkeinä olivat mm. nesteytyksen, iv-lääkkeiden ja punasolusiirtojen jatkaminen. Tilanteet saattavat olla haastavia, jos asianomaisilla on hyvin eriäviä mielipiteitä. Tärkeää on, että potilaan ja perheen toiveet ja pelot tulevat kuulluksi ajoissa. Ennakoivan hoitosuunnitelman (Advanced Care Plan) tekeminen parantaa hoidon suunnittelua. Kurssin hyvänä puolena on ollut, että opittava asia esim. palliatiivinen oirehoito, käydään läpi potilastapausten kautta pienryhmissä. On ollut mielenkiintoista havaita samankaltaisuutta ja myös eroavaisuutta oirehoidossa esim. vahvojen kipulääkkeiden ja saattohoidossa käytettävien sedatiivisten lääkkeiden käytössä. Lisäksi tällä kurssilla käsiteltiin menetelmiä opettamisen ja oppimisen suhteen. Erilaisten harjoitusesimerkkien jälkeen tulin vakuuttuneeksi siitä, että uusien asioiden omaksumiseen tarvitaan tiedon lisäksi tunnetta ja taitojen opettelua.
Jokainen maa oli valmistanut etukäteen esityksen palliatiivisen hoidon hoitopoluista, lainsäädännöstä, ja erityispätevyyskoulutuksesta. On ollut ilahduttavaa havaita, että Suomessa STM:n rahoittaman FinPall-hankkeen johdosta palliatiivisen hoidon verkosto aikuisten osalta on edistynyt merkittävästi koko maassa ja lasten palliatiivinen poliklinikka tai konsultaatiotoiminta on saatu aloitettua joissakin sairaaloissa. Tästä on hyvä jatkaa koulutusta ja kehitystä, jotta saamme Suomeen myös kattavan hoitoverkoston lasten palliatiivisen hoidon suhteen. Mielenkiintoisena aiheena kuulimme alustuksen CAM-hoidoista (Complementary and Alternative Medicine), joita käyttää lääketieteellisen hoidon rinnalla esim. yli 80% onkologisista potilaista. Huomioitavaa on se, että Suomessa ei ole lainsäädäntöä lasten CAM-hoidoista. cam-cancer.org -sivustolta voi hakea CAM-hoidoista tietoja, ja infoa myös siitä, löytyykö mitään tutkittua tietoa hoidon vaikutuksesta.
Interaktiivisten ryhmätöiden jälkeen suuntasimme iltaisin yhteisille illallisille ja nautimme auringonlaskusta Floyen-vuorelta. Kurssin aikana kehittynyt hyvä ryhmähenki on mahdollistanut kurssin hyvän onnistumisen, ja koulutuksesta olen saanut uusia näkökulmia omaan työarkeen Lasten kotisairaalassa. Nyt mietimme, että missä sitten jatkossa tavataan, kun kurssin viimeinen moduuli on Tukholmassa ohitse ensi toukokuussa. Ehkä Islannissa?
Haluan kiittää lämpimästi Suomen lastenlääkäriyhdistystä saamastani matka-apurahasta.
Kristiina Luopajärvi, lastenlääkäri, Uusi lastensairaala, Lasten kotisairaala, HUS