Oli kuuma perjantaiaamupäivä, kun astuin Queensland Children’s Hospitalin (QCH) ovesta sisälle ensimmäistä kertaa. Sairaala on iso, 12-kerroksinen rakennus, joka hoitaa pelkästään ”isoja” lapsia. Vastasyntyneet hoidetaan synnytyssairaalan yhteydessä Mater Hospital:ssa, parin sadan metrin päässä QCH:sta. QCH on Brisbanessa sijaitseva tertiääritason sairaala, jonka vastuulla on koko Queenslandin lapsia. Queenslandissa asuu 5.2 miljoonaa asukasta (josta 2.5 miljoonaa asuu Brisbanessa) ja alle 15-vuotiaita on noin miljoona. Pinta-alaltaan Queensland on 5 kertaa Suomen kokoinen.
Ensimmäisessä aamukokouksessa tutustuin gastroenterologia ja hepatologian tiimiin, jonka kanssa tein yhteistyötä seuraavan kolmen kuukauden ajan. Lääkäritiimiin kuuluu yhdeksän konsulttia, joista kaksi keskittyy IBD:n hoitoon, kaksi sekä IBD:hen että hepatologiaan, yksi hepatologiaan, kaksi motiliteettiongelmiin, yksi lyhytsuoleen ja nutritioon, ja yksi yleisgastroenterologiaan. Lisäksi lääkäritiimissä on neljä gasteroenterologiaan ja hepatologiaan erikoistuvaa lastenlääkäriä (=jököjä, eli ”gastro fellows”), kaksi loppusuoralla olevaa lastentautien erikoistuvaa lääkäriä (”registrars”), ja kaksi alkuvaiheessa olevaa lastentautien erikoistuvaa lääkäriä (”residences”). Asiantuntijahoitajien tiimiin kuuluvat kolme maksahoitajaa, yksi motiliteettihoitaja, 1–2 IBD-hoitajaa, kaksi yleistä gastrohoitaja, kaksi ravitsemusterapeuttia ja kaksi psykologia.
Yksikkö, jossa työskentelin, oli nimeltään ”Lasten gastroenterologian, hepatologian, ja maksansiirtojen yksikkö”. Yksikön toimintaan kuuluvat erikoispolit: IBD-polit ovat maanantaisin ja torstaisin, hepatologian polit tiistaisin, ja motilitieetti-, keliakia-, yleisgastroenterologia polit keskiviikkoisin. Poliklinikoilla työskentelee yleensä 2-3 konsulttia, kaksi jököä, ja 1-2 erikoistuvaa samaan aikaan. Potilaat tulevat aaltoina tunnin välein, mutta saattavat joutua odottamaan päivystyksenomaisesti 1–2 tuntia aulassa, kunnes lääkärit kutsuvat vastaanotolle, kun ehtivät. Telemedisiinaa harrastetaan paljon, koska jotkut potilaat asuvat jopa yli 2000 km päässä (esimerkiksi Cairnssa) pohjois-Queenslandissa. Etäpotilaat tulevat paikallisen hoitavan lääkärin vastaanotolle, ja konsulttina toimii QCH:n lääkäri etävastaanotolla. Paikallinen lääkäri tekee perustarkastuksen, ja hoitopäätös tehdään yhdessä potilaan, hoitavan paikallislääkärin ja QCH:n konsultin kanssa.
Politoiminnan lisäksi yksikön tehtävään kuuluu osastopotilaiden hoitamista. Potilaita on päivittäin paikan päällä noin 15–21 (josta maksapotilaita on noin 20-25 %) ja ”etänä” muissa sairaaloissa noin 2-10. Tähystyksiä tehdään joka päivä, ja lastengastroenterologian tehtäviin kuuluvat myös mm. ruokatorven tai pyloruksen dilataatio, vierasesineiden poistaminen mahalaukusta, ja polyyppien poisto. Moniammatillisia kokouksia on viikoittain. Esimerkiksi hepatologian potilaiden moniammatillinen kokous pidetään joka viikko ennen vastaanoton pitämistä. Perjantait on myös pyhitetty kokouksiin, koulutuksiin ja hallinnollisiin tehtäviin. Kerran kuukaudessa pidetään myös lasten maksansiirtokokouksia.
Päivystysaika hoidetaan kahden lääkärin voimin (yksi seniori ja yksi jökö), jotka takapäivystävät viikko kerrallaan. Seniorit päivystävät perjantaista perjantaihin ja jököt maanantaista maanantaihin. Tuolloin viikonloppuna aina jompi kumpi lääkäri on perillä kokonaistilanteesta.
Oma koulutukseni QCH:ssa on keskittynyt lähinnä lasten maksatauteihin. Osallistun osastokiertoon ja poliklinikkatoimintaan, moniammatillisiin kokouksiin ja maksansiirtokokouksiin. Tein samalla myös tutkimustyötä lasten koliittiin liittyvästä primaarisesta skleroisoivasta kolangiitista (PSC-UC). Tämän kolmen kuukauden aikana olen nähnyt neljä potilasta, jolle tehtiin maksansiirtoa. Lisäksi olen seurannut maksansiirtoon liittyviä ongelmia ja niiden hoitoa, ja hoitanut kolmea potilasta, jotka ovat vielä menossa maksansiirtoon. Näiden lisäksi olen päässyt tutustumaan harvinaisempiin maksasairauksiin, kuten Alagille, PFIC, DILI, HCC. Autoimmuunihepatiitti, PSC, neonataalikolestaasi, ja lukuisia tuntemattomista syistä olevia maksa-arvojen poikkeavuuksia on myös ollut potilaslistalla. Rasvamaksaa ei hoideta QCH:ssa,ellei fibroosin aste ole jo vakava, koska siihen ei valitettavasti riitä resurssia. Kaiken lisäksi pääsin myös opettelemaan ja harjoittelemaan suolen ultraäänitutkimusta, josta on toivottavasti paljon hyötyä IBD-poliklinikalla sitten, kun palaan takaisin Suomeen.
Yhteenvetona kolme kuukautta QCH:ssa on ollut erittäin opettavaista aikaa. Toivon, että voisin parhaani mukaan hyödyntää oppimiani asioita Suomessa. Voin lämpimästi suositella vastaavanlaista jaksoa kaikille. Brisbaneen tuleminen vaati tuskallista prosessia työluvan, apurahan ja viisumin saamiseksi, mutta tässä vaiheessa voin rehellisesti todeta, että kyllä se kaikki oli sen arvoista!
Laura Räisänen